Mahmutlarissa ilmestyvässä Hello lehdessä oli juttu Colybrassuksessa sijatsevasta 3000 vuotta vanhasta rauniokaupungista. Paikka löytyi kartalta suurinpiirtein, meiltä Mahmutlaarista sinne olisi n 60 km.
Hyvää asfalttitietä, suurehkoja aidattuja kirsikkaviljelmiä, kukkia ja niittyjä ja oliivipuita tien vieressä. Tie kulki kiemurrellen, ylitimme lähivuoret, ajoimme pienten kylien läpi. Tuli vastaan vanhanaikainen mylly, vaatimatttomia kauppoja ja hyvin alkeellisia, asuttuja koteja. Olimme niin korkealla,että korvat menivät lukkoon ja avautuivat vähän väliä.
Löysimme kivaksi laitetun levähdyspaikan, jossa söimme laittamiani kanankoipia ja keitettyjä maissintähkiä ja kahvit päälle. Saimme seuraksi yhtäkkiä kuin tyhjästä koiran kahden poikasensa kanssa. Ihme kyllä jäivät tarkastelemaan meitä 5 metrin päähän, kun annoin niille ensimmäiseksi pari kanankoipea.
Oli vaikea löytää rauniokaupunkia. Vuohipaimenelta kysyimme ohjeita, selitti kovasti, mutta selvästi aistimme, että kaikkea joutavaa sitä turistit etsivät , raunioitahan on joka paikassa, ainakin täällä. Tie tuli hyvin vaikeakulkuiseksi, ei auton mentävä ja vielä olisi kolme kilometriä patikointia perille.
Tuli mieleeni viime syksyinen Svedra linnoituksen etsiminen. Taurus vuoren rinteellä sekin on.Silloin mentiin kiiveten ja kontaten perille asti ja polun varressa oli jonkin eläimen suuria kuopimisjälkiä. Tuli heti mieleeni mustat metsäsiat. Silloin minua jännitti.
Ehdotin palaamista Mahmutlaariin ja katsomista rauniokaupungin portaiden kuvaa Hello lehdestä. Päivä oli kuitenkin ollut kiva ja vaihteleva. Näin tehtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti