sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Matka kohti Konyaa

Lähdimme Alaniasta ensin kohti Manavgatia, siellä tie kääntyy pohjoiseen ja Toros vuorten yli kohti Konyaa. Puurajan yli menemme monesti ja korkein kohta jossa tie menee on 1800 m. Akseki ja Seydisehir vaikuttavat pikkukyliltä, vaikka niissä on enemmän asukkaita kuin kotikaupungissamme Kokkolassa. Jossain siellä vuorilla meillä oli "pystykahvit", koska kivet liian kylmiä istua. Saimme samalla seurata paimenen työtä lehmiensä kanssa, hyvin sujuvaa, mutta yksi kuitenkin juoksi karkuun.

Matka Alanyasta Konyaan on 250 km ja kesti 5 tuntia. Maisemat hulppeat, kun näkee pinjametsää , vuoren huippuja, hienoja tieleikkauksia. Aurinko paistoi eikä vielä tarvinnut jännittää lunta ja liukkautta. Lumivaroituksia oli kyllä monesti.

Hotelli Hich

Konyaan tultaessa säikähdin, koska kyltissä ennen kaupunkia kerrottiin että Konyassa on 1.1 miljoonaa asukasta ja tehtäväni oli lukea karttaa, miten pääsemme Mevlana kadulle, jossa on päämäärämme hotelli Hich. Ei menty väärin ja hotellissa paras huone vapaa. Olipas se hieno. Kaikki viimeisenpäälle mietitty. Oli sopiva hintakin, ei juuri nyt sesonkia. Vasta viikon päästä altavat pyhiinvaeltajat tulla suurina joukkoina. Huone oli n 20 m2, kirjoituspöytä ja nojatuolit toisessa päässä. Oli kaunis näkymä 5 ikkunasta, vihreälle pihalle ja Mevlana puistoon.

Näin itämaisessa kaupungissa ei ollakaan ennen oltu. Kaikki pukeutuneet mustiin ja väkeä paljon ryhmissä. Naiset omissa ryhmissään. Konya on jyrkkä alkoholin suhteen, joten mekin kävelimme illansuussa monia portaita ylös juomaan teetä isoon ulkokahvilaan. Sieltäkin hulppea näkymä yli kaupungin, käyskentelimme komeasti valaistussa puistossa.

Hotellimme suositteli illaksi lähiravintolaa vanhassa kaupungissa. Tarjosivat alkuun mystikko Mevlanan lempijuomaa, vettä hunajalla ja etikalla maustettuna, kuulemma ruokahalua herättävää, hyvää. Pääruokana erinomaista haudutettua lammasta, paahdettuja kuumia kastanjoita  ja teetä jälkiruuaksi. Ruuan kanssa ei sopinut juoda muuta kuin vettä.
 Päätimme olla Koyassa kaksi yötä. Kaupunki on laaksossa ja illalla oli ilma aivan harmaa pakokaasuista. Hotellin ilmastointi kuitenkin toimi hyvin eikä rukouskutsukaan aamu viideltä pahemmin häirinnyt. Kävimme basaarissa ja toisella silmällä katselimme mattoja. Mutta se konyalaisen villamaton hankinta ja käynti Mevlana museossa ansaitsevat kyllä omat juttunsa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti